Pennitön uneksija
Ihminen ilman unelmia on kuin talo ilman kattoa. En oikein koskaan osannut isommalti unelmoida. Ehkä olen ollut liian järki-ihminen haaveilemaan sellaisesta jota en ehkä koskaan tavoittaisikaan. Siinä menisi se järki. Olen aina elänyt tätä päivää, mutta monesti herään siihen, kun ajatukset vaeltaa jossain ihan muualla. Monesti lapsuuden kesissä, ystävissä, metsäreissuissa... Eli uneksia osaan kyllä! Ja pennejä ei ole enää valmistettu vuosiin. Sekin vielä.
Minulla on aina ollut kirjoittamisen palo. Haluaisin laittaa kirjaimia perätysten niin, että saisin tuotua ilon, surun, epätoivon, onnen ja rakkauden tunteita elämänmakuisesti julki.
Kirjoitan blogissani mm.
- osuuskuntayrittäjyydestä
- työttömyydestä
- elämästä Korvatunturin juurella
- valokuvauksesta
- porotilan elämästä
- ketogeenisesta ruokavaliosta