Munalla töihin?

Lupasin edellisessä postauksessa kirjoittaa seuraavaksi vähän ruokavaliosta. Pidän lupaukseni ja olen siihen valmistautunut mm. valokuvaamalla aterioitani. Hassua, en koskaan ole ymmärtänyt miksi syömiset pitää kuvata, kun ne kuitenkin ulos tullessaan on kutakuinkin samannäköistä. Se varmasti on jonkun sortin taidelaji, ja pakko sanoa jo nyt, että sitä taidelajia (jos nyt mitään muutakaan) en hallitse. Vaan jospa se kuitenkin olisi vain täydentävä osa tätä postausta. Eli kiitos ja anteeksi jo nyt.

Ketogeeninen ruokavalio perustuu siihen, että hiilihydraattien määrä pyritään laskemaan mahdollisimman alas. Ja jotta saisi kuitenkin syötyä, niin niitä hiilareita korvataan sitten rasvalla ja proteiinilla. Valmennuksessa, jossa olen itse mukana, suosittellaan ruokavalion koostumukseksi 70% rasvoja, 20% proteiinia ja hiilareita siis noin 10%. Jos kuluttaa päivän aikana energiaa paljon niin hiilarien määrä voi nostaa.

Pakko tässä vaiheessa omaa ruokavaliota tunnustaa, että mulla tuskin nuo prosentit pitää paikkansa muuten kuin hiilarien osalta. Niitä pyrin välttämään ihan tosissani, muita en sitten juurikaa laske. Mittarin mukaan olen ketoosissa eli nyt kehon pitäisi kuluttaa rasvoja koska ei ole hiilareita mitä polttaa. On se vain niin yksinkertaista, mutta 50 vuotta tätäkin piti miettiä. Ketoosissa olo on uskomatonta. Silloin virtaa on paljon enemmän kuin normaalisti, yöunet ovat hyviä ja päivällä ei nukuta. Sellaisia asioita, joista olin aiemmin kuullut vain huhuja. Luinpa viime viikolla lehdestä, että ketoruokavalio suojelisi flunssaltakin. Mutta, en silti uskalla lopettaa maitohappobakteerien syöntiä.

Kehuin edellisessä postauksessani syöväni hyvää suomalaista mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa ja nyt ajattelin sen todistaa tässä. Väitän, että aina olen syönyt hyvin, koska meillä syödään paljon lihaa ja kalaa muutenkin. Yksi ongelma on että olen todennäköisesti syönyt aina liian vähän. Olen vuosikymmeniä mennyt hurjalla säästöliekillä. Aloittaessani ruokavaliota ihmettelin, miten tällä syömisellä voi laihtua? Mutta koska laihtuminen ei ollut minulle pääasia, vaan hyvinvoinnin lisääminen ja erinäisistä vaivoista irti pääseminen, opettelin syömään isompia annoksia ja tiheämpään. Opin syömään myös aamupalan, mitä en sitten peruskouluaikojen ole tehnyt.

Ensimmäiseksi latasin puhelimeen Yazio sovelluksen ja pian huomasin, ettei se semmoisenaan riitä minulle. Hankin siitä maksullisen version. Moni ketoilija ei luota tuohon ohjelmaan, mutta minulle se on ihan tarpeeksi tarkka. Väittävät, ettei anna ihan tarkkoja lukuja, mutta tarvitseeko elämän olla ihan niin desimaaleista kiinni? Vastaavia ohjelmia on muitakin, esim. Sulamo. Appi sen takia, että sinne merkitsin kaikki syömiseni ja pystyin sitä kautta seuraamaan miten %:t jakautuu. Se on vähän kuin aktiivisuusranneke. Kun illalla on vielä rasvat vajaat, niin suoraan pullon suusta hörppy. Siinä se tasoittuu rasvat ja muut.

Aina ei voi itse tietää paljonko sitä oikeasti pitäisi syödä. Ja eiköhän se on painon nousun syy siinä missä väärä syötäväkin. Netissä on monenlaisia makrolaskureita, joilla voi käydä laskemassa omat tarpeensa. Periaate niissä kaikissa on sama; iän, pituuden ja painon mukaan lasketaan prosentit rasvalle, hiilarille ja proteiinit. Sitten sen mukaan mitä tahtoo tehdä, lasketaan kalorijäämän prosentti. Itse olen käyttänyt tätä: https://www.ketogeeninenruokavalio.fi/makrolaskuri/

Kun olin penska oli telkkarissa mainos, että menetkö sinäkin munalla töihin? Kyllä, kyllä olen jo liki vuoden mennyt. Ensi alkuun se tökki aikalailla, mutta sitten huomasin, että siitä tulee ihan oikea hyvä syötävä, kun siihen laittaa pekonia palasina (tietenkin!), tomaattia, mozarellaa, basilikaa.. Mitä nyt sattuu. Munakas, ja moni muu ketoruoka, on siitä hyvä, että voi käyttää omaa mielikuvitustaan sen duunaamiseen. Moni ketoilijoista juo aamulla rasvakahvin ja menee sillä lounaaseen asti. Minäkin olen jo niin pitkällä siinä suunnitelmassa, että ostin blenderin. Sen pidemmälle en ole vielä päässyt, mutta aikomus on astua senkin rajan yli. Nimittäin olen kuullut siitä niin paljon ja hyvää kerrottavaa, että pakkohan se on kokeilla. Jos ei ole minun makuni mukainen, niin mitä sitten? Minusta on tullut myös iso avokadon ystävä. En ollut, käsittääkseni, aiemmin edes maistanut sitä ja silti olin sitä mieltä, että se on pahaa. Näemmä toisten mielipiteet ovat muuttuneet jossain vaiheessa minun mielipiteikseni. Vaan nyt käännän takkia. Syön avokadoa myös aamiaiseksi munakkaan rinnalla. Ja sitten ainakin puoli litraa vettä perään. Niin, ja kun en sitä rasvakahvia, vielä, juo niin normi kahvia kyllä. Sitähän on saatava. Ja käytän, ohjeista huolimatta, siinä myös tilkan maitoa.

Yleensä tukeva aamupala antaa virtaa ja voimaa niin, että syön seuraavan kerran kolmen neljän aikoihin. Ja ei ole kyllä vuoteen ollut nälkä silloin, mutta jotta ei taas oltaisi ja mentäisi säästöliekille, on syötävä. Yleensä tämä ruoka on poron, kanan tai kalan lihaa eri muodoissa. Kasvikset korvaavat perunat. Nykyisin on aivan ihania sekoituksia saatava kaupasta. Kun muistaa sellaisen muistisäännön, että ketoruokaan kuuluvat mullan päällä kasvavat kasvikset. Minä tätäkin sovellan vähän. Kun tykkään porkkanoista. Ja näemmä jopa parsa- ja kukkakaalista. Yllätys on ollut se, että talon miehetkin ovat alkaneet pikkuhiljaa ottaa näitä lautaselleen, eivätkä vaan närpi nokka kippuralla.

Viimeisen kerran syön joskus kuuden aikoihin. Silloinkaan ei ole nälkä, mutta pakko syödä, että vatsalle jää reilusti aikaa (pätkäpaasto vähintään 12:12) sulattaa ruuan ja myös levähtää. Monesti iltapalaksi teen juustorieskoja ja siihen päälle voita, kurkkua, tomaattia, ehkä meetvurstia....ja kanamunaa siivuina.

Alussa kun seurasin sitä Yatzio-appia, katsoin illalla, miten prosentit ovat menneet. Jos prosentit olivat vajaat, korjasin ne syömällä tai juomalla, kuten tuossa alussa mainitsin. Jos vastaavasti jotain oli tullut syötyä liikaa, surin sitä hetken ja päätin olla seuraavana päivänä tarkempi. Itselle pitää olla armollinen. Ja ensimmäinen asia mistä pitäisi luopua on stressi. Se vaikuttaa yllättävän paljon ihmisen hyvinvointiin ja laihtumiseen. Painojumit iskevät heti, kun stressi iskee päälle. On se ihmeellistä. Samoin tapahtuu myös unen kanssa. Jos et saa kunnolla nukuttua, se näkyy kehossa turvotuksena ja pöhönä. Ja puntarilla kiloina.

Niin, siitä tulikin mieleen, että jos joku kysyisi mistä aloitan keton niin antaisin ohjeeksi, että ensimmäiseksi nakkaat puntarin jorpakkoon ja otat itsestäsi kuvia siten että olet vaikka alusvaatteisillaan. Sitten mittaat mittanauhalla vyötärön, rinnan ympäryksen, lantion, reisien- ja käsivarren mitat. Puntari on huono kaveri ollut aina, mutta kaikkein eniten se on sitä ketoillessa. Eilen huomasin, että joudun toppahousuja nostamaan vähän väliä ylöspäin. Vitsi kun se on hyvä tunne, selvästi olen laihtunut. Aamulla puntarille, mitään ei ole tapahtunut. Normaalisti, siis aiemmin, kun en näitä ymmärtänyt, olisin saattanut jopa lopettaa siihen. Kun kerta paino ei laske. Vaan minäpä otin mittanauhan, -4 senttiä uudesta vuodesta. Kun hiilarit on syöty kehosta ja alkaa rasvanpoltto ja se muokkaa kehoa voimakkaasti, mutta paino saattaa jopa nousta. Eli puntari sängyn alle niin kauas ettet pääse siihen helpolla kiinni.

Ei tämä mitään rakettitiedettä kuitenkaan ole. Kaikkeen oppii. Mutta kannattaa kyllä lukea paljon tietoa, jotta ymmärtää mihin alkaa. Ja tietenkin, jos sinulla on sairauksia, kannattaa jutella asiasta oman lääkärin kanssa. Olen huomannut, että sivistyssanat tuottavat ongelmia tässäkin. Ketoosi ei ole sama kuin ketoasidoosi, joka on diabeetikolle vaarallinen tila. Mutta kun mennään terveysjuttuihin, en ala niitä ohjeistamaan vaan jutelkaa lääkärille tai lukekaa netistä.

Olen päättänyt olla olematta mikään ketosaarnaaja, mutta haluan antaa sen tiedon mitä kokemuksesta itselläni on juuri sinulle. Että sinäkin voisit löytää sen elämän ilon ja olemisen keveyden. 

Ps. Kuvia lisätessäni huomasin, etten ole puhunut balanssipäivästä. Eli jotta keho ei menisi säästöliekille, kannattaa yhtenä päivänä syödä enemmän. Minun suuri herkku sille päivälle on kermavaahto ja siihen eri makuja.