Minäkö maka jouluihminen?

Joka vuosi minä selitän kaikille, etten ole jouluihminen, että en tykkää mitenkään hömpötellä joulusta. Olen monesti miettinyt, miksiköhän näin on? Sen tunnustan, että kun lapset olivat pieniä niin jouluun valmistautuminen oli mukavaa ja tunnelmallista. Lasten joulua oli mukava elää.

Tänään kun katson ympärilleni, ei uskoisi että väitän olevani anti-jouluihminen. Eilen siten ynmärsin sen, miksi en ole jouluihminen. Ja miksi olen. Minä en tykkää kaupallistetusta joulusta, siitä että pitää, pitää ja vielä kerran pitää ostaa joululahjoja sinulle, minulle ja kumminkaimanenonvaimolle. En tykkää telkkarissa tulevista amerikan joulumainoksista enkä netin joululahjatarjousilmoituksista. Siksi minä koen joulusta ahistavana, vaikka muuten kotona laitankin koristeita ja valoja. Nytkin olen jo laittanut punaiset jouluverhot, kyntteliköt ja ulkovaloja. Jestas, nyt on vielä marraskuu. Taijanki olla jouluhullu.

Mietin omia lapsuuden jouluja. Silloinhan ei lahjoja paljoa saanut, mutta joka joulu kuitenkin jotain. Oli kiltti tai ei. Tai, kai sitä silloin aina oltiin kiltteja. Mie olin jo koulussa ala-asteella, kun sain kuulla että joulupukkia ei ole olemassakaan. Että mie olin äidille vihainen kun olivat huijanneet minua. Muistan sen ripitystilanteen ihan selvästi. Vaikka muuten en hirveästi asioita lapsuudesta ja nuoruudesta muistakaan. Puolustellakseen äiti sanoi, että niin ruukataan tehdä. Minusta se oli niin väärin. Nyt jälkeenpäin mietin, että miten se lapsiriepu ei ole ymmärtänyt tätä suurta huiputusta, kun valokuvissakin näkyy pukilla naamarin reunat ihan hyvin. Samoin naapurinisännän turkki. Vaan se sama huiputus on hoidettu meilläkin seuraavalle sukupolvelle.

Luojan kiitos, nyt mie taas uskon joulupukkiin. Enemmän kuin mihinkään muuhun. Mutta ja vain ainoastaan meidän Korvatunturin joulupukkiin. Siihen jouluntaikaan ei kuulu markkinavoimat, ei kaupallisuus eikä neonvalot. Se on pastellin väristä taivasta, valkeaa lunta ja usein myös kireää pakkasta. Mutta siitä joulusta minä tykkään. Ja myös siitä että tänä vuonna joulu on työllisiillekin pitkän vapaan aika. Ihan niin se jouluna pitää ollakin. Koen olevani todella etuoikeutettu sen suhteen, että asumme Korvatunturin juurella, oikean joulupukin kotikunnassa. Olen siitä ylpeä ja tuon sitä mielelläni myös esille. Olen ylpeä siitä, että minulla on suora yhteys joulupukkiin, tarvittaessa.

Kannattaa vilkassa miltä Korvatunturilla näyttää ja miten joulupukin jouluvalmiselut etenevät... vilkase!